Koska seinien ja yläpohjien rakenteet ovat suunniteltu pitämään kylmyyden ulkona ja kosteuden sisällä, voi niiden hengittämättömyys käynnistää kondensoitumisen. Tällöin syntynyt kondenssivesi taas voi johtaa kosteus- ja homevaurioihin. Mutta mistä ilmiö johtuu ja miten sitä voi ennaltaehkäistä? Sen me selvitimme.

Mitä kondensoituminen on?

Kondensoituminen tarkoittaa ilmiötä, joka juontaa juurensa viileän ja lämpimän ilman eroihin; lämmin ilma pystyy kantamaan kosteutta viileää ilmaa paremmin. Tästä johtuen ilman jäähtyessä nopeasti, sen sisältämä kosteus tiivistyy pisaroiksi. Sama ilmiö tapahtuu lämpimän ilman kohdatessa minkä tahansa viileän kohteen, josta yksinkertaisin esimerkki on ikkunoiden huurtuminen. 

Kosteus taas on mikrobien kasvulle ja lisääntymiselle elintärkeä olosuhde. Näin ollen luonnollisesti myös kondenssivesi, eli kondensoitumisen johdosta syntynyt vesi, pystyy tarjoamaan erinomaiset kasvuolosuhteet erilaisille mikrobeille. Ennen pitkää suotuisa kasvualusta voi siis johtaa myös homeongelmien muodostumiseen.

Kiinteistön rakenteissa kondensoitumista voi päästä tapahtumaan, jos sisäilman lämpötila pääsee laskemaan ulkoilmaa viileämmäksi. Usein tämä johtuu koneellisesta ilmastoinnista, jonka avulla halutaan esimerkiksi helteisellä säällä viilentää kodin sisäilmaa. Jos viilennystä jatketaan pitkään, useampien päivien ajan, alkaa seinien ja mahdollisesti myös yläpohjan sisälle muodostua kondensoitumisesta johtuvaa mikrobikasvustoa, joka taas ennen pitkää johtaa kosteus- ja homevaurioihin.

Terve rakenne hengittää

Rakennuksen yläpohja (vesikatteen alareunan ja talon ylimmän kerroksen väliin jäävä tila) on yksi kodin riskialtteimmista rakenteista kondensoitumisen osalta. Esimerkiksi vintin kylmät pinnat lukeutuvat huomioitaviin rakenteisiin. Ongelmat johtuvat useimmiten suurista lämpötilaeroista, lämpimän sisäilma kohdatessa vintin kylmät pinnat, mutta myös huono eristäminen voi johtaa ongelmiin. 

Suuri kondensoitumis-riski on myös moderneilla seinä-rakenteilla, jotka ovat rakennettu mineraalivillasta ja hengittämättömästä puurunkorakenteesta. Ne kun ovat suunniteltu kylmää talvea ajatellen. Tällöin sisätiloissa on lämmintä ja kosteaa, kun taas ulkona kylmää ja kuivaa. 

Pienin riski kondensoitumiseen on massiivipuurakenteissa kuten massiivihirressä, joka rakenteensa ansiosta pystyy sekä luovuttamaan että varastoimaan kosteutta moderneja seinä-ratkaisuja paremmin. Näin rakenne onnistuu tasapainottamaan ulko- ja sisälämpötilan eroja hengittämällä molempiin suuntiin. Myös massiivitiiliseinät hengittävät hyvin.

Tämän lisäksi eristeiden ja pinnotteiden avulla voidaan vaikuttaa seinän hengittävyyteen. Esimerkiksi polyuretaanivaahtoa kannattaa välttää, sillä se on hengittämätön eriste. Puurunkotalon eristämiseen sopiikin paremmin esimerkiksi puukuitueriste ja tuulensuojaksi huokoinen puukuitulevy. Ilmansuluksi ja pinnaksi kannattaa taas valita puukuitueristettä vastaavat hengittävät materiaalit. Kunhan ne ovat höyryvastukseltaan pieniä. 

Kaikenlaisia muovikalvoja tulisi myös rakentamisen eri vaiheissa välttää, sillä ne tuhoavat hengittävyyden kokonaan. Esimerkiksi modernien seinien välissä käytetään usein höyrysulkuna muovikalvoa. Se toimii toki sulkuna, mutta estää samalla seinän hengittämisen. Myös muovitapetti voi pilata kodin seinien hengittävyyden.

Varovaisuus kannattaa muistaa myös lämpöpumppujen kanssa, sillä niiden tehokkuus edistää kondensoitumista herkästi. Varsinkin kun sisäilmaa pyritään kuumalla helle-säällä alentamaan ulkolämpötilaa alemmaksi, jolloin ongelmat alkavat helposti kasaantumaan. 

Ennaltaehkäise oikealla sisälämpötilalla

Kosteuden muodostumista ei voi millään estää. Saunominen, peseytyminen, ruuanlaitto ja jo pelkkä ihmisen läsnäolo muodostavat väkisinkin kosteutta. Ja mitä enemmän ihmisiä samassa asunnossa majailee, sitä enemmän myös kosteutta tiivistyy. 

Jo olemassa olevien seinien hengityskykyyn voi olla vaikea puuttua jälkikäteen, mutta onneksi tällöinkin ratkaisu kondensoitumisen ennaltaehkäisyyn on yksinkertainen; huolehdi oikeasta lämpötilasta. Helteelläkään kodin sisälämpötilaa ei siis kannata laskea alle normaalin 23 – 24 asteen, vaikka kuumana kesäpäivänä mielellään niin tekisikin. Tätä alemmas kun ei kotia voi täysin turvallisesti viilentää. 

Kesähelteellä koneellista sisäilman viilennystä parempia keinoja lämpötilan laskemiseen tarjoavatkin yksinkertaiset kikat, kuten kaihtimien ja verhojen vetäminen ikkunoiden eteen suoran auringon paisteen välttämiseksi. Myös sähkölaitteiden käyttöä kannattaa vähentää. Koko kodin viilennyksen sijaan voit myös turvautua pienempään pöytätuulettimeen, joka viilentää vain käytössä olevan huoneen. Muista myös pitää ikkunat ja ovet suljettuina, jottei kuuma helle-ilma pääse sisätiloihin. Toisaalta myös läpiveto voi joissain tapauksissa auttaa.

Jos taas koneellista viilennystä välttämättä tarvitaan, muista ainakin pitää se maltillisena. Silloin kannattaa pitää mielessä, ettei ilmanlämpöpumpun termostaattia tule säätää ainakaan useiden päivien ajan todella viileälle. Korkeintaan päiväksi tai muutamaksi tunniksi, jottei ongelmia varmastikaan pääse syntymään.